Kirjoitan aiheesta lukihäiriö, koska minulla itselläni on se ja aina esim: opettajat eivät siksi ole ymmärtäneet minua :/
Eli minulla todettiin lukihäiriö 10- vuotiaana, kun sain koulun erityisopettajalta lähetteen tutkimuksiin. minulla todettiin kapea-alainen laajahko lukihäiriö.
Minulla on ongelmia huomata milloin tulee k ja milloin kk sanaan, välillä kirjaimet menevät väärässä järjestyksessä ja joskus niitä puuttuu. Luen normaalia hitaammin ja myöskin kirjoitan. Luen myös sanoja väärin välillä.
Erityisen vaikeaa minulle on englanin ja ruotsin kieli ja se minua harmittaa :/
Eglantia osaan kuitenkin paremmin kuin ruotsia :)
Yläasteella kaikki opettajat eivät ymmärtäneet lukihäiriötäni ja siksi minulla oli hankalaa oppia kieliä. Sain mukautetun englannin 7 luokalla onneksi ja ruotsi mukautettiin myös 9 luokan puolessavälissä. Siksi varmaankin englanti on minulle helpompaa, koska sain siihen apua ajoissa :)
Ammattikoulussa otettiin lukihäiriöni vakavasti ja yllätyin siitä :O
Sain apua tunnilla, mutta tahdoin pärjätä kuten muutkin niin en ottanut apua vastaan.
Ammattikoulussa kirjoitettiin paljon vihkoihin muistiinpanoja, olisin saanut muistiinpanot valmiiksi tulostettuina,
Kerran terveydentiedon tunnilla puhuimme lukihäiriöstä ja olin ainut, joka viittasi varovasti kun opettaja kysyi onko jollakulla lukihäiriö?
Takanani oleva tyttö sanoi ääneen, että hän ei voisi elää, jos hänellä olisi lukihäiriö :O
Minun on vieläkin vaikea uskoa, että hän sanoi sen ääneen, koska lukihäiriö on nykyään tunnettu ongelma ja sen kanssa tulee toimeen iha hyvin...... ainakin minä tulen toimeen ihan hyvin :)
Ja erityisen suuri kiitos äidilleni, joka on aina jaksanut kannustaa minua ja puuttunut asiaan, kun muut eivät ole ymmärtäneet minua! <3
Toivon, että jokainen apua tarvitseva saisi apua omaan ongelmaansa :)
Eilen tuli käytyä Turun vanhanajan markkinoilla :)
Ensimmäisen kerran siellä kävin viimevuonna ystäväni vaahtokarkin ja hänen poikaystävänsä kanssa.
Silloin oli mukavaa, mutta minulle nousi kuume kesken kaiken :/
Onneksi tänävuonna ei käynyt niin :)
Eilen oli todella kaunis ilma ja viimeinen markkinapäivä, niin jotkut tuotteet olivat tarjouksessa :)
Lähdin matkaan aamupävällä isosiskoni ja hänen miesystävänsä kanssa.
Oli niin lämmin, että takkia ei tarvinnut. Oli todella paljon enemmän ihmisiä kuin viimevuonna.
Kävimme ensin katsomassa tuomiokirkossa, koska sinne oli vapaa pääsy. Olen ollut siellä muutaman kerran ennenkin ja paikka on aina yhtä kaunis :) ( vanhempani on vihitty siellä ).
Sitten aloitimme varsinaisen tori kierroksen. Oli niin paljon katseltavaa, että oli vaikea katsoa vain yhten suuntaan ja samalla piti väistää muita ihmisiä :D
Menimme syömään. siskoni otti muikkuannoksen josta minä söin elämäni ensimmäiset 2 paistettua muikkua ja olivat hyviä :3
Minä menin heti lettujojonoon! :D
Mahat täynä jatkoimme matkaa kojuja kierrellen ja maistiaisia maistellen :)
Aboa vetus ars novassakin oli ilmainen sisäänpääsy, joten sielläkin kävimme ja oli mielenkiintoista kyllä katsella muinaisen talon jäänteitä ja löydöksiä ja tutustua hieman historiaankin :)
Jatkoimme kojujen katselua ja ostin itselleni puisen voiveitsen jonka koristuksena on kalanruotokuvio. Katsoin sitä jo aijemmalla kojulla, mutta ostin myöhemmin kun sain halvemmalla.
Korun olisin halunnut ostaa, mutta en löytänyt mitään sopivaa tai tarpeeksi halpaa.
Erillaisia esityksiä siellä oli pitkin markkinoita ja niitä välillä katselimme :)
Myöhemmin vielä söin toisen letun ja istuuduimme hetkeksi, koska minulla oli kiilakorolliset sandaalit ja olin kävellyt niillä jo 4 tuntia ja jalat alkoivat pikkuhiljaa sattumaan.
Ei mikään parasvaihtoehto kävelykengiksi, mutta tahdoin näyttää hyvältä :D
Menimme vielä kierroksen loppuun ja vaihdoimme siskoni kanssa kenkiä, koska kävelyni kuulema näytti niin tuskaiselta :b
Lopuksi ostimme omena ja päärynä tikkarit ja katsoimme loppunäytelmän niitä syödessämme :) (harmi, että kamera ei tullut mukaan).
Päivä oli todella onnistunut ja mukava! :D (Vaikka jalassani onkin vesikello).
Ajattelin tehdä ensimmäisen virallisen bloggauksen, siitä mitä mä tällä hetkellä työstän.
Eli olen tosi yksinäinen, koska työttömyys ja ystävät ei enää pidä paljoa yhteyttä, kun ollaan vähän erillaisissa elämäntilanteisssa ja sitten heillä on paljon muitakin ystäviä joiden kanssa olla.
Ajattelin yksi päivä että HEI! mähän voin itse tehdä asialle jotain enkä vain odottaa ja istua, että joku tulee ja painaa ovikelloa :b
Alon ottaa yhteyttä muutamaan ihmiseen ja sovitiin, että pitäisi nähdä, mutta jostain syystä se sitten jäi kokonaan......
Pari päivää sitten perustin facebookiin ryhmän STOP-yksinäisyydelle, koska en ole ainut yksinäinen vaan meitä on monta muutakin.
Vielä ei ole tullut ketään ryhmään mutta, ehkä ajan kanssa :) Tahtoisin ryhmän avulla auttaa muita yksinäisiä löytämään ystäviä, juttukavereita ja tekemistä.
Sitten päätin aloittaa tämän uuden blogini, koska siinäkin kuluu aika, kun tänne kirjoittele.
Sain vanhemmisltani synttärilahjaksi treeniasun, jota olen ollut hankimassa itse jo vuoden, mutta aina rahat ovat loppu :b Nyt sitten voin alkaa kävellä, juosta ja vaikka pomppia jos siltä tuntuu :D
Olen liittynyt muutamaan yksinäisten ihmisten ryhmään, jos sieltä vaikka sattuisi löytymään, joku samanhenkinen henkilö :3
No ainakin minä yritän ja aina pitää muistaa etsiä asioista myös positiivinen puoli.
Se on auttanut ainakin minua :)
" Ykinäisyys ei ole, että on yksin vaan se, että ei ole ketään kenelle puhua "
Hei kaikki!
Olen 93- syntynyt nuori nainen, joka pitää monesta eri asiasta ja tahdon jakaa täällä vähän kaikenlaista mitä vain päähän juolahtaa :3
Olen kokenut elämän ylä- ja alamäet, kuten varmasti moni muukin ja toivon saavani kommentteja ja mielipiteitä bloggauksistani.
Tällä hetkellä olen työtön. Valmistuin ammattiin toukokuussa 2014 ja vieläkin mietin mikä minusta tulee isona ? :O
Onneksi minulla on paljon suunnitelmia tulevaisuudenvaralle :)
Minulla on 2 hyvää ystävää ja täällä heitä kutsun Nallekarkiksi ja vaahtokarkiksi :)
Tapasin heidät jo esikoulussa, mutta ystävystyimme vasta ala-asteen loppussa.
Meistä tuli aika erottamaton kolmikko ja paljon meille on tapahtunut yhdessä. He ovat minulle kuin sisaria, vaikka nyt emme ole paljon yhteyksissä he ovat aina sydämmessäni <3
Minulla on myös poikaystävä. Hänen aikansa menee paljon työntekoon ja emme siksi näe kamalan usein mikä on sääli :/..... Hän on kumminkin elämäni keksipiste tällä hetkellä ja saa oloni tuntumaan aina turvalliseksi <3
Japani on numero 1 elämässäni ja näin on ollut siitä asti, kun jäin kiini Naruto nimiseen animeen.
Unelmani on joskus päästä japaniin ja opikella kieltä hyvin :)
Siinä vähän minusta :3
Toivottavasti pidätte blogistani ja annatte myös kommentteja :D
